Fe - Rauta

Vedessä helposti liukeneva ja hyödyllinen ferrorauta Fe²⁺(= hemirauta) hapettuu, vedessä olevan vapaan hapen ansiosta -> ferriraudaksi Fe³⁺(=ei hemirauta), jota kasvien ja eläinten on vaikeampi hyödyntää. Se puolestaan -> hydrolysoituu -> rautahydroksidiksi eli ferro- ja ferrihydroksidiksi Fe(OH)₃. Raudan muuttumista hyödyttömämpään muotoon edesauttaa korkea pH-arvo, korkea happipitoisuus ja korkea lämpötila. Muita raudan esiintymismuotoja vedessä ovat esim monosulfidi FeS ja pyriitti FeS₂.

Kasvit ja rauta: 

Rauta on hivenravinne, joten kasvit tarvitsevat vain pieniä määriä, mutta muihin hivenravinteisiin nähden enemmän ja se on kuitenkin pakollinen aine kasveille. Akvaariokasvit käyttävät rautaa ravinteena ja kellastuneet kasvien lehdet ovat yleinen merkki raudan puutteesta. Myös lehtien muuttuminen vaaleammaksi viittaa raudan puutteeseen ja lehtisuonien vaaleneminen on selvä merkki siitä, että kyseessä ei ole esim. typen puute vaan nimenomaan raudan. Raudan puute voi esiintyä myös kasvien juurien muuttumisena terveän vaaleista ruskeiksi.

Rauta on erityisen tärkeä kasvien yhteyttämisessä eli kasvi ei pysty kasvamaan, eikä edes säilyttämään nykytilaansa ilman rautaa. Näin ollen rauta esiintyykin pääosin kasvien viherhiukkasissa (kloroplasteissa). Rauta pitää olla kuitenkin oikeassa muodossa, että kasvit pystyisivät sitä hyödyntämään (kaksiarvoinen ferrorauta imeytyy paremmin) eli akvaarioon ei pidä työntää ihan mitä tahansa rautalisäyksen toivossa vaan ainoastaan asianmukaisia lannoitteita oikean suuruisina määrinä. Ruosteiset rautanaulat kannattaa laittaa akvaarioon sijaan rautaromuun.

Fosfori, mutta myös kationit kuten mangaani, kupari, pii, kalsium, magnesium, sinkki ja korkea pH-arvo haittaavat raudan imeytymistä kasveilla, mistä syystä kovassa ja emäksisessä vedessä menestyviä kasvilajeja on vähemmän. Liian korkea Fe-pitoisuus puolestaan saattaa haitata, muiden kationien kuten mangaanin imeytymistä.

Kalat ja rauta:

Kalat tarvitsevat rautaa pääasiassa punasolujen hemoglobiinia eli hapen kulkua varten, mutta myös joidenkin entsyymien vuoksi, raudan imeytymistä parantaa muunmuassa C-vitamiini. Raudalle on ominaista varastoitua eläimien elimistöön, sisäelimiin.

Teoriassa ihanteellinen rautapitoisuus on 0.5 mg/l , mutta vähänkin yli 0.5 mg/l:n pitoisuus alkaa aiheuttaa kaloille ongelmia, joillekkin kaloille jo 0.1 mg/l määrät ovat ongelmallisia, joten rauta-pitoisuus olisi hyvä pitää alhaisella tasolla esim. 0.25 mg/l – 0.5 mg/l tai mielummin jopa 0.1 - 0.2 mg/l tasolla.