Huppukotilo (Acroloxus lacustris & Ferrissia clessiniana)

Huppukotilo kiipeämässä akvaarion lasilla.

Huppukotilo tunnetaan myös nimellä Freshwater Limpet. Acroloxidae heimoon kuuluu kaksi huppukotiloiden sukua Acroloxus(tähän sukuun kuuluu 5 lajia) ja Pseudancylastrum(tähän sukuun kuuluu 3 lajia). Esimerkkejä huppukotilolajeista: Chamber limpet, River limpet ja lake limpet. Lake limpet nimellä tunnettu huppukotilo on Acroloxus lacustris, ruskehtava ja litteä kuorinen. Sen kuoren kärki on terävä ja osoittaa vasemmalle. River limpet (Ancylus fluviatilis) on puolestaan ruskealla ja kuppimaisella kuorella varustettu huppukotilo. Sen kuoren kärki on tylppä ja osoittaa taaksepäin. Chamber limpet (Ferrissia clessiniana) on kartiomaisella läpinäkyvällä kuorella varustettu huppukotilo, sen tylppä kuoren kärki osoittaa oikealle. Kuorien väristä riippumatta näillä eri huppukotiloilla jalkaosa on aina läpinäkyvä. Yllä mainituista Acroloxus lacustris:sta esiintyy myös Suomen luonnossa.

Akvaarioissa tavataan normaalisti vain Acroloxus lacustris tai Chamber limpet -kotiloa, joka ei kuulu ylläoleviin heimoihin, vaan polveutuu kiekkokotiloista. Chamber limpet on 3 - 4 mm pitkä (aina < 6 mm, akvaariossa ~ 2 mm), ~1.5 mm leveä ja ~1 mm korkea. Väriltään Chamber limpet kotilot ovat täysin läpinäkyviä, minkä vuoksi niitä voisi luulla kotiloiden tai kalojen muniksi. Sen alapinta on tasomainen, mutta korkeussuunnassa se on hieman kartioimainen, muistuttaen muodoltaan jokisimpukan kuorenpuoliskoa tai tuulen muodostamaa hiekkadyyniä. Kuoren pohjamuoto on soikea.

Chamber limpet viihtyy matalissa yleensä alle metrin syvyisissä hitaasti virtaavissa tai seisovissa vesissä, joissa on runsaasti kasvillisuutta. Toisinaan luullaan, että akvaariossa esiintyvä huppukotilo viihtyisi kovassakin virtauksessa, mutta tosiasiassa virtauksessa viihtyvä Ancylus fluviatilis:tä ei akvaarioissa tavata ja akvaarioissa yleinen läpinäkyvä huppukotilo ei virtauksessa edes viihdy, riippumatta siitä onko kyseessä fluviatilis vai lacustris. Luonnossa niitä löytyy yleensä lehtien, kivien tai puunrunkojen alta tai kiipeilemässä kasvien varsilla.

Huppukotilot hengittävät keuhkoilla, mutta Chamber limpet selviävää monia sukulaisiaan paremmin vähähappisissa olosuhteissa. Näin ollen Chamber limpet -kotiloilla ei ole monien muiden kotiloiden tapaan tarvetta oleilla akvaariossa lähellä pinnan tuntumaa vaan pärjäävät hyvin pohjallakin. 31°C on ylälämpöraja, minkä jälkeen ks. lajin hengitys vaikeutuu suuresti.

Akvaariossa huppukotilo lisääntyy nopeammin ja ovat enemmän esillä, jos akvaariossa ei ole niiden elämää haittaavia otuksia, kuten kotiloita näykkiviä ahvenia, nuoliaisia, pallokaloja tai petokotiloita. Myös runsas ravinto akvaariossa nopeuttaa huppukotilon lisääntymistä. Jos akvaariossa on pelottavia otuksia, saattaa huppukotiloita löytyä piiloisista paikoista isoja määriä pieneltäkin alueelta, vaikkei niitä muuten akvaariossa juurikaan näkyisi (esim. luolien, juurakoiden ja kivien alta). Huppukotilot ovat kaksineuvoisia, joten niiden määrää on vaikea pitää kurissa ja niistä ei kokonaan pääse eroon vaikka tappaisi akvaariosta liiskaamalla jokaisen löydetyn huppukotilon. Lopulta ne peittävät kasvien, suodattimen ja lasien pinnat valtavalla määrällään. Akvaarioon huppukotilot tulevat yleensä akvaariokasvien mukana.

Huppukotiloja pidetään haittaeläiminä, vaikka ne eivät varsinaisesti syö akvaariokasveja, niiden määrän pitäminen hallussa kuitenkin työllistää selvästi akvaarioharrastajaa ja täysin turhaan. Niistä voi yrittää päästä eroon, poistamalla kasvit ja kalat akvaariosta ja nostamalla lämpötilaa esim. vuorokaudeksi tai pariksi > 35 °C tai hankkimalla akvaarioon petokotiloita. Petokotiloiden tehokkuus huppukotiloiden hävittäjänä riippuu siitä, miten paljon muuta ravintoa petokotiloilla on ja miten rauhassa kalat ym antavat petokotiloiden olla.

Alla ehdotetut vesiarvot ovat alueilta, joilla huppukotiloita luonnossa tavataan. Valitettavasti huppukotiloista tiedetäään tänä päivänäkin erittäin vähän, varsinkin moniin muihin kotilolajeihin verrattuna.

• pH: 6.7 - 7.2
• Koko: 3 - 4 mm
• Lämpötila: 8 - 24 °C
• Elinikä: 1 vuosi
• Geotooppi: Alunperin Pohjois-Amerikka, nykyään myös Keski- ja Pohjois-Eurooppa ja Itä-Aasia, mutta on levinnyt näiltä alueilta muuallekkin
• Lisääntyminen: kaksineuvoinen ja kohtuu nopea lisääntymään
• Ravinto: Pieneliöt ja (yksisoluiset)levät

Hyppyhäntäinen (Collembola)

Monenvärisiä hyppyhäntäisiä parvena saman pintakasvin kimpussa.

Hyppyhäntäinen lyhyesti:
Hyppyhäntäinen on niveljalkainen ja kuuluu kuusijalkaisiin, mutta sitä ei lasketa hyönteiseksi (Insecta) vaan se kuuluu luokkaan Entognatha. Ne ovat hyvin pieniä kosteassa viihtyviä hajottajaeläimiä, kooltaan aikuisenakin alle millistä kuuteen milliin. Suomessa eri hyppyhäntäisilajeja on enemmän kuin 200. Hyppyhäntäisellä on nimensä mukaisesti uskomaton ponnistusvoima ja se hyppää todella kauas ja korkealle kokoonsa nähden, jos niitä häiritsee akvaarion pinnalla niin voi nähdä niiden hyppelevän hädissään pakoon. Hyppyhäntäisille ominaista on se, että niitä niitä ei juurikaan tavata yksistään vaan pikemminkin sankoissa parvissa.

Hyppyhäntäisten rooli & ravinto akvaariossa:

Hyppyhäntäiset voisi laskea hyötyeläimiksi, koska ne hajottavat kuollutta bioainesta samoin kuin onkimadot ja hajottajabakteerit vedessä tai maaperässä, mutta koska ne syövät ja tuhoavat lopulta terveitäkin osia pintakasveista (tai saavat ainakin kuolleet alueet kasveista leviämään ja samaa vauhtia syövät niitä), ne eivät ole tervetulleita akvaarioon. Akvaariossaa niiden pääravinto onkin pintaruuat esim. hiutaleet ja pintakasvit tai pinnan tuntumaan kasvavat kasvit, mutta syövät myös pinnalta bakteerikalvoa ja leväkin niille maistuu. Hyppyhäntäiset oleilevat akvaariossa yleensä pintakasvien kuivien osien päällä.

Lisääntyminen:

Hyppyhäntäiset luovat nahkaansa käärmeiden tapaan ja lisääntymiseen tarvitaan sekä uros, että naaras. Uros laskee siittiöt maahan ja naaras poimii ne ja hedelmöittää itse itsensä sukupuolielintensä kautta.

Hyppyhäntäisten hävittäminen:

Toisin kun joskus virheellisesti uskotaan, kalat eivät yleensä syö hyppyhäntäisiä, eivät edes kalanpoikaset tai pintakalatkaan, vaan ne saavat lisääntyä rauhassa akvaarion pinnalla. Ne eivät pysty elämään vedenpinnan alapuolella, eivätkä varsinaisesti edes ole vesieläimiä vaan niitä tavataan kaukana vesistöistäkin kosteissa oloissa maaperässä. Tästä huolimatta niitä ei pysty kovin helposti hävittämään akvaariosta yrittämällä hukuttaa niitä, koska niiden pitäisi olla veden alla jopa yli puolituntia. Myös talvella lumihangessa hyppivät lumikirput ovat hyppyhäntäisiä.

Ulkonäkö:

Hyppyhäntäisiä on olemassa ulkomuodoltaan monenlaisia, väriltään se voi olla sininen, punainen, vihreä tai keltainen. Sen kuoressa voi olla erityyppisiä kuvioita ja ja kuori voi olla myös metallinhohtoinen. Hyppyhäntäisillä on aina tuntosarvet, jotka pystyy juuri ja juuri havaitsemaan paljaalla silmällä  tai ainakin suurennuslasilla.

Miten ne päätyvät akvaarioon:

Hyppyhäntäiset tulevat akvaarioon usein elävänravinnon esim. pakasteruokien mukana, mutta voivat tulla myös akvaariokasvien mukana.

Koko: 0.3 - 6 mm

Ympäristö: Kosteat ja hämärämmät alueet yleisesti, akvaariossa lähinnä siellä missä on pintakasveja. Erityisesti homehtuvat tai muuten kuolemassa olevat kasvit vetävät hyppyhäntäisiä puoleensa

Lisääntyminen:

• Uros laskee pintakasvien pinnalle siittiönsä, naaras kerää siittiöt talteen ja hedelmoittää itsensä sukupuolielimensä kautta. Tämän jälkeen naaras munii ~0.2mm kokoisia pyöreitä munia ryppäinä tai myös yksittäin
• Poikaset kuotiutuvat ~10 päivässä ja kasvavat aikuisiksi noin viikossa

Elinikä: 1 vuosi

Ravinto: Kalanruuat, pintakasvit (kuolevat osat, mutta kasvien pilaantuminen tehostuu entisestäänkin hyppyhäntäisten toimesta), levät, sienet ja bakteerit