Gadgetissa oli virhe

lauantai 22. syyskuuta 2012

Vihersamennus / Keijulevä (Green water / Algae bloom)

Vihersamennus pienessä akvaariossa, jossa vain todella vähän kaloja ja rapuja.

Yleistä:
Vihersamennuksen aiheuttaa lähinnä yksisoluiset kasviplanktonit(eli fytoplanktonit), Suomessa vihersamennuksen aiheuttajasta käytetään usein yleistävää nimeä keijulevät. Keiju sana tulee keijumisesta, eli veden alla "leijumisesta". Kasviplanktonit käyttävät pääravinteinaan typpeä 16 moolia yhtä fosfori moolia kohden eli jokaista fosfori grammaa kohden ~7.25 g typpeä eli 1 g (orto)fosfaattia ~10.5 g nitraattia kohden. Aiheuttajana ei ole yksittäinen levälaji vaan heimo, johon kuuluu tuhansia eri lajeja (...myös sinilevä kuuluu kasviplanktoneihin, mutta ei liity vihersamennukseen). Vihersamennuksessa saattaa esiintyä vedessä pahimmissa tapauksissa jopa 5 000 000 yksilöä / ml ja sitä voidaan myös käyttää kaikkein pienimpien akvaarion asukkaiden ruuaksikkin, jos kokoluokka ~ 0.1 - 0.001 mm soveltuu kyseisen lajin poikasten ravinnoksi. Luonnossa vihersamennusta ei esiinny syvällä vesissä, koska se tarvitsee paljon valoa.

Vihersamennus uudessa ja vanhassa akvaariossa:
Jos vihersamennus tulee akvaarioon, joka on vasta juuri perustettu, saattaa ongelmasta eroon pääseminen olla vielä suhteellisen helppoa. Kun taas vihersamennus tulee myöhemmin akvaarioon, joka on ollut kypsä jo pitkään, niin ongelma saattaa olla huomattavasti sitkeämpi. Jotkut ovat taistelleet vihersamennusta vastaan jopa kuukausien ajan, ennenkuin on saatu näkyviä tuloksia aikaiseksi, helpommillaan ongelma on saatu nujerrettua alle päivässä ja useimmiten viikko tai pari riittää ongelmasta eroon pääsyyn.

Mistä keijulevä tulee:
On hyvä sisäistää, että vihersamennusta aiheuttavia pieneliöitä on aina jatkuvasti akvaarioissa ja kalalammikoissa, mutta vasta riittävän suurina määrinä ne pystyvät muuttamaan veden sameaksi.
Nämä eri lajien kasviplanktonit menestyvät hyvinkin erilaisissa oloissa, minkä vuoksi samennuksesta eroon pääseminen onkin niin vaikeaa. Ne käyttävät ravinnokseen nitraatin, ammoniumin ja fosfaatin lisäksi myös rautaa, kalsiumia, magnesiumia, sinkkiä, molybdeeniä, happea, mangaania, hiiltä, typpeä, vetyä ja jopa kuparia. Toiset kasviplanktonit eivät siedä lainkaan suolaa ja toiset puolestaan tarvitsevat sitä säilyäkseen hengissä. Ironista kyllä tämä akvaarioita kiusaava kasviplankton on yksi kaikkein tärkeimmistä hapen lähteistä maapallolla ja myös yksi tärkeimpiä hiilidioksidin sitojia.

Ennalta ehkäisy:
Ennalta ehkäisyä ajatellen kannattaa estää auringon paistaminen suoraan akvaarioon vuorokauden kaikkina kellonaikoina. Toisaalta valaisimena kannattaa käyttää vain akvaarioon tarkoitettuja valaisimia ja niistäkin kaikkein parhaimmiksi kokemusperäisesti todettuja (esim. joiden loisteputkimerkkien on jo pitkään epäilty aiheuttavan leväongelmia). Valaisun tehokkuutta ei myöskään pidä viedä äärimmäisyyksiin yleisiin suosituksiin verrattuna. Valaisuajaksi puolestaan riittää varsin hyvin 8 - 10 h /vrk ja ylipitkäksi menevä valaistusaika kannattaa estää käyttämällä ajastimia pistorasioissa. Ruokinta kannattaa suorittaa mielummin vaikka hieman useammin, mutta määrällisesti vähän kerrallaan, niin ettei ruokaa jäisi lainkaan syömättä esim. niin paljon mitä kalat syövät 5 min aikana. Myös yksi paastopäivä viikossa on kalojen terveydelle hyväksi, kun kalan suolisto ja vatsa pääsevät tyhjentymään. Kasvien lannoituksen suhteen ei pidä liioitella, eikä suositus määriä ylittää. Hyvänlaatuinen bakteerikanta tulee pitää elinvoimaisena, varmistamalla riittävä happipitoisuus ja elinpinta-ala bakteereille. Pidä kaikki ravinteet (erityisesti typpi ja fosfori eri muodoissaan) niin pieninä pitoisuuksina, että kasvit juuri ja juuri menestyvät halutulla tavalla. Kaikenkaikkiaan oikeaoppinen akvaarion pitäminen itsessään estää vihersamennuksen puhkeamisen.

Aiheuttaja:
  • Vihersamennuksen yleisin aiheuttaja on ylipitkä valaisuaika, myös väärän tyyppinen valaisu (väärä värilämpötilapainotus valaisimessa tai esim. auringon valo on päässyt paistamaan akvaarioon) ja liiallinen nitraatti-, fosfaatti- ja/tai ammoniumpitoisuus akvaarion vedessä
  • Samennuksen voi laukaista monet eri syyt esim. akvaariopohjan kaivaminen ja siivoaminen, jolloin vapautuu ravinteita veteen runsaasti, yliruokinta, ylikansoitus tai laiminlyöty vedenvaihto ja akvaarion puhdistus
  • Syystä tai toisesta kohonnut akvaarioveden lämpötila (esim. kesähelteet), jolloin keijulevä tulee aktiivisemmaksi ja kasvu nopeutuu huomattamasti
  • Joissain tapauksissa hanavesi itsessään on ollut syystä tai toisesta jo valmiiksi liian ravinnepitoista ja johtanut tehokkaaseen keijulevä kasvuun  
Haitallisuus:
Vihersamennus ei ole erityisen vaarallinen kaloille tai akvaarion muille eliöille, mutta kuluttaa ravinteita vedestä, jotka jäävät näin kasveilta ja hyötybakteereilta saamatta ja toisalta keijulevä estää valon pääsyn kasveihin, lopultaen tuhoten akvaarion kasvit. Yöllä keijulevä kuluttaa happea ja tuottaa hiilidioksidia, joten suodatusta on syytä säätää yöksi suuremmalle (päivällä keijulevä tuottaa happea ja kuluttaa hiilidioksidia yhteyttämiseen). Lisäksi vihersamennus on usein merkki kuormitetusta vedestä, joka saattaa lopulta aiheuttaa tulehdus tyyppisiä kalatauteja.

Tehokkaita keinoja vihersamennuksen poistamiseen:
  • UV-C-Suodatus, riittävän tehokkaalla UV-C-suodatuksella vihersamennusta aiheuttava keijulevä kuolee ja samennus katoaa 1 - 3 vuorokaudessa, riippuen ongelman vakavuudesta ja UV-C-suodattimen tehokkuudesta akvaarion kokoon nähden. Kuollut keijulevä päätyy lopulta suodattimen suodatinpatruunoihin ja pohjaimuroinnissa lappoon ja sieltä sankoon
  • Keijulevää sopivasti suurempien eläinplanktonien lisääminen akvaarioon, esim. likoeläimiä (Infusoria) kasvattamalla ja akvaarioon lisäämällä likoeläimet lopulta syövät keijulevät kokonaan pois akvaariosta, ellei akvaariossa ole pieniä kaloja, jotka syövät likoeläimet pois. Myös muilla saman kokoluokan eliöillä saatetaan päästä vastaaviin tuloksiin. Nitrifikaatio bakteerit eivät kuitenkaan syö keijulevää pois. Tuloksia voidaan odottaa ilmenevän parhaillaan jo vuorokaudessa tai parissa
  • Akvaarion täysi pimennys 1 viikon ajaksi, (Huom! valon puute hidastaa, jopa pysäyttää kalojen kasvun, eikä ole muutoinkaan terveellistä kaloille...ne kuitenkin selviävät viikon pimeydestä varsin hyvin) akvaariokasvit voidaan ottaa karanteeni kipppoon talteen (miksei myös kaloja?), johon niille voidaan järjestää valoa, ravinteita yms. tarpeellista. Akvaario tulisi myös peittää esim. pyyhkellä, että edes huonevalaisimen valo ja etenkään auringon valo ei pääsisi akvaarioon. Näin levä kuolee lopulta
  • Piimaa suodatus (ei koveta vettä, koska sisältämänsä kalkki ja magnesium ovat veteen liukenemattomassa muodossa), piimaata lisätään suodattimeen, koska piimaa on tiheämpää kuin keijulevän partikkelikoko ja lisäksi erittäin imukykyinen materiaali (koostuu kuivaneesta piilevästä muodostuneesta pii-pitoista maa-aineesta eli sendimentistä), joten keijulevä ei mahdu siitä läpi. Aika ajoin suodatin tulee puhdistaa ja laittaa takaisin akvaarioon. Menetelmällä voidaan saada erittäin hyviäkin tuloksia jopa samana päivänä, vaikkakin yleisesti ottaen mekaaniset suodatukset eivät tepsi keijulevään
Muita keinoja:
  • Valaisuajan lyhentäminen 8 tuntiin
  • Valaisu rytmitys, akvaariovalaisimien päällä pitämistä voidaan rytmittää niin, että valot ovat yhtäjaksoisesti päällä suhteellisen lyhyen ajan, jolloin suurin osa kasveista pärjää täysin, mutta monet levälajit ovat pulassa esim.:
    • 5 tuntia aamulla valot päällä
    • 3 tuntia valot pois keskellä päivää
    • 6  tuntia valot illan aikana päällä
  • Ainakin fosfaatti-, nitraatti, rauta ym. hivenaineiden ja ammonium-pitoisuuksien laskeminen, koska keijulevä pystyy hyödyntämään niitä kaikkia ravinnokseen. Erityisen hyvin fosfaattia ohuilla soluseinämillään, varsinkin kasveihin verrattuna
  • Paasto tai ruokinnan vähentäminen viikoksi, lyhyt paasto on kaloille hyväksi, mutta jo viikko tai kaksi alkaa olla kalan terveydelle liikaa, koska ne eivät saa tänä aikana lainkaan vitamiineja, proteiinejä tai muitakaan ravinteita, jotka ylläpitävät immuniteettiä ja hyvää yleiskuntoa. Näin ollen lyhyemmät paastot tai kertaruokinta määrien vähentäminen on suositeltavampaa
  • Keijulevämyrkyt ja sidontaainekemikaalit (esim. Waterlife Algizin G tai Tetra Algorem), vihersamennusta poistavia kemikaaleja, joiden luvataan olevan turvallisia kaloille, kasveille ja akvaarion hyvänlaatuisille bakteereille, on saatavilla sekä puutarhaliikkeistä, että joistain akvaarioliikkeistä. Tällaisia kemikaaleja käytetään usein lammikoissa, mutta soveltuvat myös akvaario käyttöön, tuloksia voi odottaa vuorokauden sisällä
  • Nitraatti-Fosfaatti suhteen saaminen kohdalleen eli luonnonoloissa esiintyvälle tasolle, oikea suhde on suunnilleen T:F 16:1
Hiljattain alkanut tuore vihersamennus.


Erittäin pahaksi päässyt vihersamennus.



Harhaluuloja ja EI toimivia vihersamennuksen "poistamis"keinoja:
Todella usein akvaristit tekevät virheellisiä johtopäätöksiä siitä, että miten vihersamennuksesta pääsee eroon, seurattuaan omaa akvaariotaan. Usein kuitenkin vihersamennus on poistunut itsestään tai jostain muusta kuin oletetusta syystä ja johtopäätökset ovat menneet pahasti pieleen. Toisinaan vihersamennus todellakin poistuu ajan mittaan itsestäänkin, jos akvaario-olosuhteet ovat hyvät.
  • Suuret vedenvaihdot päivittäin jopa viikon tai viikkojen ajan:
    • Tällä keinolla akvaarion hyötybakteerikanta vähenee lopulta olemattomiin ja pahimmassa tapauksessa nitriitti-pitoisuudet saattavat nousta kaloja tappavalle tasolle
    • Poistetun veden mukana, akvaariosta pois saadun, keijulevän tilalle kasvaa nopeasti uutta, eikä varsinainen ongelma poistu
    • Toisaalta hanavesi sisältää aina, ainakin jonkinverran (määrät riippuvat monesta seikasta), ravinteita ja täten saa keijulevän kasvun tehostumaan entisestäänkin, varsinkin jos keijulevä on jo ehtinyt kuluttaa esim. nitraatit ja fosfaatit akvaariosta muuten jo lähes kokonaan pois. Finlex:n laatimien vesijohtoveden kemiallisten vaatimusten mukaan vesijohtovedessä voi olla eri ravinteiden pitoisuuksia seuraavanlaisesti: Nitriitti <0.5 mg/l, Nitriittityppi <0.15 mg/l, Nitraattityppi 11 mg/l, nitraatti <50 mg/l. Suosituksia puolestaan annetaan seuraavanlaisesti: Sähkönjohtavuus <2500μS/cm, ammonium <0.5 mg/l, mangaani 50 μg/l. Eri vesilaitokset ja muut vedenpuhdistukseen tai -laatuun liittyvät tahot ovat määritelleet vesijohtoveden laaduksi esim. ammonium <0.5 mg/l, fosfaatti <0.1 mg/l, mangaani 0.05 mg/l ja rauta <0.2 mg/l
    • Suuret vedenvaihdot stressaavat aina kaloja ja muuttavat myös vesiarvoja haitallisesti, joillakin akvaristeilla on tällaisissa vedenvaihdoksissa räjähtänyt lopulta kalatautiepidemia vihersamennuksen lisäksi akvaarioon
  • Nitraatin lisääminen akvaarioon:
    • Jotkut akvaristit luulevat, että koska nitraatti on toisinaan 0 mg/l vihersamennuksen tullessa akvaarioon, niin vihersamennus olisi alunperinkin johtunut nitraatin vähyydestä. Toinen syy tähän luuloon voi johtua siitä, että useammat kasvit pystyvät hyödyntämään nitraattia kohtuullisesti verrattuna levään, kun taas fosfaattia kasvit tarvitsevat paljon vähemmän ja pystyvät sitä hyödyntämään hitaammin kuin levät. Kasviplanktonit itseasiassa tarvitsevat nitraattia enemmän kuin fosfaattia voidakseen hyvin. Vihersamennus voi ilmestyä akvaarioon myös nitraattipitoisuuden ollessa erittäin korkealla >50 mg/l. Nitraatin niukkuus johtuu yleensä siitä, että keijulevä on itse jo tuhlannut kaiken nitraatin ja sen lisääminen ei auta, koska keijulevä pystyy hyödyntämään myös nitraatin tehokkaasti ravinnokseen pahentaen ongelmaa entisestään. Myöskään kasveja on turha yrittää auttaa vihersamennuksen aikana, vaan ensin vihersamennus on saatava akvaariosta pois tai ainakin jollain tasolla kuriin
  • Turve lisäys:
    • Saattaa toimia tai sitten ei, nimittäin humus ja parkkihapot saattavat haitata keijulevän elämää suurestikkin, mutta toisaalta turpeen mukana tulevat ravinteet kuten rauta, päinvastoin pahentavat ongelmaa. Lopullinen vaikutus voi olla mitä tahansa
  • Auringonvalon päästäminen akvaarioon tai terraariovalaisimen lisääminen akvaarioon:
    • Luonnossa vihersamennusta näkee varsinkin lammikoissa, joihin auringonvalo pääsee paistamaan suoraan ja vieläpä pitkin päivää. Auringonvalolla ei ole mitään tekemistä UV-C suodatuksen kanssa, koska auringon valosta ei pääse vaarallista UV-C-valoa lainkaan maapallolle (otsoni kerros estää sen täysin) ja nimenomaan tämä UV-C-valo on se, jonka avulla keijulevä saataisiin tuhottua. Terraario- ja kasvihuone UV-lamput eivät myöskään sisällä lainkaan UV-C-valon aallonpituuksia, mutta sen sijaan edellä mainitut vain saavat keijulevän kasvamaan entistäkin paremmin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti