Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

NO3 - Nitraatti

Nitraatti NO3- on typpihapon ioniksi dissossioitunut anioniosa, mutta sitä syntyy myös kun nitrifikaatiobakteerit (Nitrospira suvun lajit kuten N. moscoviensis, N. marina, ei niinkään Nitrobacter suvun lajeja) hapettavat nitriittiä vähemmän haitalliseen muotoon eli nitraatiksi. Näin ollen nitraatti on typenkierron lopputuote, joka ei enää akvaario-oloissa muunnukkaan mihinkään toiseen muotoon, vaan jota levät ja kasvit käyttävät ravinteenaan. Jos akvaarioon on kuitenkin kertynyt paljon pohjalietettä ajan mittaan ja on paikoin hapettomat olot, niin alkaa tapahtua denitrifikaatiota eli osa nitraatista muuntuu takaisin nitriitiksi ja nitriitistä kaasumuotoon typeksi N2.

Mistä nitraattia tulee:
Nitraattia tulee kaikesta kuolleesta eloperäisestä jätteestä, kuten kuolleet kasvit, -kalat, -ravut, -kotilot ja -bakteerit. Myös syömättä jääneistä kalanruuista tulee runsaasti nitraattia ja kalojen ulosteessa ja virtsassa myös. Jokaista syömättä jäänyttä kalanruoka grammaa kohden syntyy 1g typpihappoa HNO3-, jonka suola nitraattikin on.

Liian pieni nitraattipitoisuus:
Jos nitraatti pääsee nolliin, on vaarana, että akvaarioon tulee sinileväepidemia. Tämä johtuu siitä, että sinilevä pystyy poikkeuksellisesti hyödyntämään ilmassa vapaana kaasuna veteen laskeutuvan typen muodossa N2, saaden näin selvän etulyöntiaseman muihin levä- ja kasvilajeihin nähden. Liian pieni nitraatti pitoisuus myös haittaa kasvien kasvua, mutta kalat eivät nitraattia tarvitse lainkaan.

Oikea nitraattipitoisuus:
Usein suositusarvot ovat luokkaa 5 - 25 mg/l, mutta pitoisuudet voidaan pitää selvästi alempinakin esim. 2.5 - 7.5 mg/l ellei kasveja ole paljon (kasviallas=enemmän nitraattia esim. 10 - 20 mg/l). Jos akvaariossa on sellaisia kasveja, kuten karvalehti, viuhkalehti, vesirutto, vesisaniainen ja intianvesitähdikki, niin nitraattia saa olla reippaammin, koska kyseiset kasvit tuhlaavat sitä nopeasti kasvuunsa. Päinvastoin miekkakasvit, keihäslehdet eli anubiaat ja melalehdet eivät siedä korkeita nitraatti pitoisuuksia ja niiden kasvu voi jopa pysähtyä kokonaan.

Liiallinen nitraattipitoisuus:
Liian suuri nitraatti pitoisuus (50 mg/l on jo aivan liian paljon) akvaariossa saa levät viihtymään ja kasvamaan räjähdysmäisesti ja aivan erityisen selväsi yhden levälajin, nimittäin tupsulevän. Usein tupsulevän ilmaantuminen onkin merkki nousseesta tai pidempään korkealla olleesta nitraattipitoisuudesta. Kalat puolestaan joutuvat myrkytystilaan liian korkeissa nitraatti arvoissa ja jo ennen varsinaista myrkytystä liiallinen nitraatti hidastaa tai jopa estää kalan kasvun kokonaan, mikä näkyy erityisesti kalojenpoikasten kasvatuksessa. Kalojen sisäelimet joutuvat rasitukseen korkeissa nitraatti määrissä, joka puolestaan aiheuttaa stressiä kaloille ja saattaa esim. laukaista kalatautiepidemian akvaariossa. Valitettavasti myös kalojen haavat ja muut ruhjeet parantuvat huomattavasti hitaammin runsaammissa nitraatti määrissä. Suuret nitraatti määrät tiettyjen tautitekijöiden kanssa yhdessä, saattaa olla joskus jopa haavojen alkuperäinen aiheuttaja. Monelle akvaristille yllättävä seikka saattaa olla se, että myös kasvit kärsivät selvästi liian suurista nitraatti määristä esim. melalehtirutto saattaa johtua suuresta nitraattipitoisuudesta. 
Ylisuurista nitraatti määristä kärsivät eniten kalojen poikaset, kiekkokalat ja suolaisen meriveden kalat.

Nitraatti vs. puskurointikyky (KH):
Koska "nitraatti" (typpihappo) pyrkii laskemaan pH-arvoa, niin se myös laskee karbonaattikovuutta. Reippaasti yli 40 mg/l nitraatti pitoisuus pystyy laskemaan KH-arvoa noin kahden asteen verran.

Nitraattishokki:
Yleistä: Akvaarioharrastuksessa puhutaan usein lämpötila- ja osmoosi shokeista, sekä pH-arvon muutoksen vaaroista. Samoin ylisuurten nitraattipitoisuuksien vaarat ovat useimpien tiedossa, mutta useinkaan ei olla tietoisia nitraatishokista. 
Aiheuttaja: Nitraattishokin laukaisee liian nopeasti liian paljon muuttunut nitraattipitoisuus ja yleisesti ottaen lähinnä nitraatti pitoisuuden muuttuessa korkeammalle, eikä nitraatin laskiessa alas. Näin voi tapahtua uusia kaloja akvaarioon tuotaessa, kun akvaarioliikkeessä nitraattia on ollut vähän ja omassa akvaariossa sitä onkin paljon enemmän. Tällöin huomataan, että kyse on nimenomaan nitraatti-pitoisuuden muutoksesta eikä nitraatin korkeasta pitoisuudesta itsestään, koska jo akvaariossa olleet kalat eivät välttämättä näytä kärsivän lainkaan ja uudet kalat saattavat jopa kuolla.
Jos akvaarion on kertynyt liian paljon nitraattia, niin siitä ei pitäisi yrittää päästä eroon liian nopeasti. Monille lajeille nitraatin muutos kuitenkin täytyisi olla niin suuri, että normaalioloissa sellaisten pitoisuuksien muutosta ei helposti saada aikaiseksi, kuin kasvittomissa akvaarioissa, joissa harrastetaan rajua yliruokintaa tai akvaariossa jota ei koskaan huolleta.
Herkkiä lajeja: Erittäin herkkiä lajeja nitraatti muutoksille ovat kiekkokalat (myös kultakalat melko herkkiä), mutta myös ikäloput kalat ja kalanpoikaset kärsivät muita kaloja enemmän.
Oireet: Oireet alkavat yleensä 1 - 3 päivän viiveellä ja ovat muunmuassa: kouristukset, voimattomuus, ruokahaluttomuus, nopea hengittäminen, sekä ongelmat uimisessa, kieppuminen, ympyrää uiminen ja usein tasapainon katoaminen. Kala voi myös taipua outoon asentaan kiemuralle tai painua pohjaan. Kaikkein selkein piirre on kuitenkin mutkalle taipuminen, jossa kalan suu koskettaa pyrstöä.

Nitraatti myrkytyksen ja nitraattishokin hoitaminen:
Nitraattimyrkytykseksi sanotaan sitä, kun kala on altistunut liian suurille nitraatti pitoisuuksille. Erittäin rajusti kärsineitä kaloja voidaan hoitaa syväallashoidolla, jossa kalat laitetaan mahdollisimman syvään väliaikaisastiaan tarvittaessa jopa viikoksi tai pariksi (kunnes kala alkaa toipua), jossa vedenpaine on mahdollisimman suuri. Se helpottaa nitraattimyrkytyksen oireita. 
Toinen tunnettu keino on liottaa veteen teetä esim. vihreää teetä, joka sisältää kofeiinia. Sitä lisätään maltillisia määriä esim. 2 - 3 teepussia / 100 l. Se nopeuttaa sykettä ns. pakko elvytyksenä, mutta tätä keinoa ei tulisi käyttää kuin erityisen tehokkaasti ilmastetusta altaassa, jossa happipitoisuus on tavallista suurempi. Tämä keino lieventää myrkytyksen oireita, mutta ellei minkäänlaisia tuloksia saada kolmessa päivässä, niin on syytä kokeilla jotain muuta.
Kolmas käytetty keino, varsinkin kasvissyöjäkaloilla, on lehtivihreän (muistuttaa koostumukseltaan veren punasoluja) lisääminen akvaarioveteen tai suoraan kalojen ruokaan. Lehtivihreää saattaa löytää luontaistuotekaupoista. Se auttaa hapenkuljetuksessa veressä, auttaa rakentamaan ja puhdistamaan verta, laskee verenpainetta ja rauhoittaa kalaa. E-koodeissa lehtivihreää ja sen johdannaisia esiintyy koodeilla E140 ja E141.

Nitraarin vähentäminen:
  • Vedenvaihto (normaalisti 20 - 35% kerran viikossa)
  • Kasvien määrän lisääminen (kasvit tuhlaavat nitraattia kasvuunsa)
  • Kalojen, rapujen ja kotiloiden määrän vähentäminen (ei vähennä suoraan, mutta jatkossa nitraattia syntyy vähemmän)
  • Ioninvaihto tai käänteisosmoosilaitteet
  • Nitraattia sitovat suodatinmassat, kuten hartsi ja zeoliitti
  • Nestemäiset kemikaalit, kuten Tetra Nitrate Minus
Nitraatin lisääminen:
Kaikki kasvit eivät pysty hyödyntämään nitraattia suoraan vaan joutuvat ensin muuntamaan sen toisenlaiseen muotoon, mikä on hidasta. Jotkut kasvit taas hyödyntävät nitraatin suoraan, mutta melko hitaasti. Sen sijaan levät pystyvät hyödyntämään nitraattia melko nopeasti ja tehokkaasti, joten kannattaa harkita ennenkuin lähtee tietoisesti lisäämään nitraattia. Yleensä nitraatista ei ole pulaa kuin kasvialtaissa.
  • Kalojen, kotiloiden ja rapujen määrän lisääminen (ulosteista ammoniakkia->nitriittiä->nitraattia)
  • Kasvilannoitteeet (suurin osa ei nykyään sisällä nitraattia, mutta osa sisältää vieläkin)
  • Reippaampi ruokinta (useammin ja enemmän kerrallaan-> nitraattia + fosfaattia)
  • Kaupalliset tuotteet ns. nitraattilisät esim. Kaliumnitraatti KNO3
  • Nitrifikaatio bakteerien auttaminen, lisää kasvualustoja bakteereille, kuten laavakiveä, riittävä hapen määrän takaaminen ym.

Lue nitraatin vaikutuksesta levän kasvuun ja yhteydestä fosfaatti-pitoisuuteen täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti