Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Petokotilo (Anentome helena)


Kuvassa on täysikasvuinen petokotilo ja täysikasvuisia kehäkotiloita.

Petokotilolle tunnusomaista ovat tumman ruskeat raidat keltaisella pohjalla ja imukärsä, sekä pitkä hengitystorvi, joka jää näkyville, kun petokotilo kaivautuu hiekan sisään (lähelle hiekkapinnan tuntumaa). Raidat muuttuvat yleensä nuorten yksilöiden vaalean ruskeista, vanhojen yksilöiden tummempiin ruskean sävyihin, jopa lähes mustaksi. Itse lihaosa eli jalka on viher-harmaan pilkullinen valkealla pohjalla. Petokotilo on poikkeuksellinen laji Buccinidae heimosta, koska petokotilo elää koko elämänsä täysin makeassa vedessä, kun taas muut heimon lajit löytyvät suolaisista merivesistä. Petokotilo hengittää kiduksilla ja sillä ei ole keuhkoja.

Yleistä:
Petokotilo on lihansyöjä kotilo, joka tunnetaan myös nimillä: Clea Helena, Assasin Snail, Killer Snail ja salamurhaaja. Clea suku voidaan jakaa kahteen eri alasukuun eli Aasialaislajien Clea Anentome ja Afrikkalaislajien Clea Afrocanidia alasukuun. Eri petokotilolajeja on ainakin 8 lajia, mutta joidenkin tietojen mukaan jopa 11 eri lajia. 
Rajuilta kuulostavat lempinimet ovat peräisin petokotilon tavasta saalistaa, hyökätessään esimerkiksi kierteissarvikotilon kimppuun ei uhri edes aina pidä petokotiloa uhkana joten petokotilo pääsee aivan uhriinsa kiinni ja vasta kun se alkaa imeä elävää kotiloa suuhunsa, tajuaa uhri, että mitään ei ole enää tehtävissä. Petokotilon ruokailu yleensä myös kestää pidemmän aikaa (pahimmillaan jopa puolituntia), joten kyseinen tapahtuma saattaa näyttää monien akvaristien silmiin melko julmalta. Mitä enemmän akvaariossa on kalanruokia ja muuta proteiini pitoista ravintoa, niin sitä vähemmän petokotilo käy muiden kotiloiden kimppuun. 
Petokotilo ei yleensä käy itseään kookkaampien kotiloiden, kuten täysikasvuisten omenakotiloiden tai seepraleväkotiloiden kimppuun lainkaan vaan suosii hieman itseään pienempiä kotiloita (käy silti toisinaan itseään suurempien uhrien kimppuun). Se kuitenkin syö suurten kotilolajien, kuten omenakotiloiden, poikasia mielellään. Petokotilo ei syö oman lajinsa yksilöitä (ei edes kuolleita petokotiloita) ja niitä hankitaan akvaarioihin yleensä siksi, että halutaan päästä akvaariokasveja tuhoavista haittakotiloista eroon.
Petokotilo ei ole kannibaali, koska se ei itseasiassa syö edes toista kuollutta petokotiloa, mutta syö mielellään minkä tahansa muun kotilolajin kuolleita raatoja.


2 parittelevaa pariskuntaa ja satoja munia laavakiven pinnalla.
Lisääntyminen:
Naaras vasemmalla koiras oikealla.
Petokotilo pystyy lisääntymään akvaario-oloissakin, mutta se ei ole kaksineuvoinen, joten tarvitaan uros ja naaras. Parittelu kestää tyypillisesti jopa useasta tunnista puoleen päivään. Toisinaan useampikin uros löytyy yhden naaraan kimpusta. Kun uros on lopulta lähtenyt naaraan luota, niin naaras alkaa liimailla munia yksi kerrallaan. Munia saattaa ilmaantua valtavasti, noin kuukaudessa muutama pariskunta saattaaa saada aikaiseksi yli satakin munaa (kuten kuvassa), mutta suurimmasta osasta ei kehity koskaan petokotiloita, koska munat, sekä poikaset saattavat joutua kalojen, kotiloiden tai rapujen ruuaksi (esim. kierteissarvikotilot saattavat syödä petokotiloiden munia). Liian siistissä pohja-aineksessa voi myös proteiinipitoista laadukasta ravintoa olla liian vähän. Munat kuoriutuvat 3 - 4 viikon sisällä ja poikaset piiloutuvat välittömästi hiekan sisään, pysytellen siellä jopa puolisen vuotta, syöden mikroskooppisen pieniä pieneliöitä ja mahdollisia ruuan tähteitä. Petokotilot eivät parittele lainkaan ilman proteiinipitoista ruokaa ja yleensä tarvitaan elävää ravintoa kuten muita kotiloita, ennenkuin valtavia määriä munia alkaa ilmestyä.

Sukupuolierot:
Vaikeaa ellei jopa lähes mahdonta erottaa naaraat uroksista. Naarailla kuitenkin raidat ovat yleensä kooltaan suuremmat ja naaraat ovat muutoinkin uroksia hieman kookkaampia.

Petokotilo vs. muut akvaarion asukkaat:
Jotkut kalalajit, kuten ahvenet, saattavat käydä petokotilon kimppuun ja sukaravut voivat kiusata petokotiloita niiden pitkän hengitystorven vuoksi, mutta petokotiloiden tiedetään myös harvinaisissa tapauksissa tappaneen ja syöneen elävän sukaravun, näin ollen petokotilot ja sukaravut eivät välttämättä ole hyvä yhdistelmä. Kaikki kalat, jotka näykkivät kotiloita yleisesti ottaen, näykkivät myös petokotiloita. Toisinaan petokoloita pienemmät kotilot esim. kierteissarvikotilot saattavat alkaa nousta suurina määrinä akvaarion laseille kohti veden pintaa, kun petokotiloita on hiljattain tuotu akvaarioon (tämä on hieman ristiriitaista, koska usein akvaarion pohjalla petokotilon uhri ei edes yritä päästä karkuun).

Olot luonnossa:
Luonnossa petokotiloita tavataan puhtaissa ja nopeasti virtaavissa vesissä, joissa on yleensä pohja-aineena muta tai hienohko hiekka. Petokotiloita tavataan myös jonkinverran lammikoissa ja järvissä. Vaikka petokotilo on heimostaan niitä harvoja lajeja, jotka ovat täysin makeanveden kotiloita, niin petokotilot pystyvät selviytymään myös suolapitoisessa vedessä. Petokotilo syö luonnossa eri vesieläinten raatoja, matoja ja muita kotiloita. 

Petokotiloiden hyödyllisyys:
Petokotilo ei korvaa akvaarion hiekkapohjaa ilmavaksi möyhiviä kotiloita, eikä levää syöviä kotiloita, vaikka ne hiekkaan kaivautuvatkin ja saattavat jopa joskus harvoin maistaa plecotabs tabletteja. Ne eivät useinkaan syö ensimmäisenä akvaarion pahimpia haittakotiloita esim. huppukotiloa ja kehäkotiloa, vaan käyvät mielummin hyötykotiloiden kuten kierteissarvikoteloiden kimppuun ja vasta niiden loputtua, saattavat jahdata myös haittakotiloita. Näin ollen moni akvaristi onkin pettynyt petokotilon haittakotiloiden hävitys tehokkuuteen. Petokotilo syö maksimissaan 1 - 3 kotiloa päivässä ja kun muutakin ravintoa on saatavilla runsaasti, niin määrä voi olla vain muutamia kotiloita viikossa tai kahdessa. Sopiva määrä petokotiloita muiden kotiloiden hävittämiseen on suuruusluokaltaan 3 - 10 kpl / 100 l (riippuen haittakotiloiden määrästä, ks. lajien lisääntymisvauhdista ja saatavilla olevasta muusta ruuasta). Jotkut käyttävät petokotiloita pitämään kierteissarvikotilokannan sopivan pienenä, mutta valitettavan usein kierteissarvikotilot kuolevat akvaariosta sukupuuttoon ennenpitkään. 

Akvaarion sisustaminen:
Petokotiloiden luontaiseen käytökseen kuuluu pintahiekka kerroksen alle hautautuminen, tosin vain niin syvälle, että hengitystorvi jää näkyviin. Akvaarioon kannattaakin valita ehdottomasti pohjamateriaaliksi hienorakeinen hiekka, koska silloin on paljon todennäköisempää, että tämä kotilolaji pääsee lisääntymään. Kaikki epätasaisest onkaloiset pinnat vetävät petokotiloita puoleensa, ne menevät lisääntymishalukkaina jopa kotiloita näykkivien kalojen kiviluoliin. Varjostavat koristeet ja luolat tarjoten pieniä onkaloita, ovat mieluisia paikkoja petokotiloille.

Saatavuus & Yleisyys:
Petokotilot olivat aiemmin melko harvinaisia Suomessa, mutta nykyään niitä on saatavilla jo ihan tavallisilta akvaristeiltakin, mikä luonnollisesti on myös vaikuttanut hintatasoa alentavasti samoin kuin omenakotiloiden kohdalla. Petokotiloista on löytynyt tietoa jo 1847-luvulta asti, mutta vasta pitkälle 2000-luvun puolella niitä on alettu käyttää yleisesti akvaarioharrastuksessa. Hintataso on kaupassa noin 3.5 - 5 eur suuruusluokkaa ja yksityisillä 0.5 - 5 eur väliltä. Pieniä kotilolajeja, myös petokotiloita, pystyy lähettämään elävänä riittävän kosteassa talouspaperissa kirjekuoren sisällä.
  • pH: 7 - 8
  • GH: > 8 dH°
  • Akvaarion minimi koko: 20 L
  • Koko: 1.5 - 3 cm
  • Lämpötila: 22 - 26 °C
  • Geotooppi: Indonesia, Malesia ja Thaimaa
  • Elinikä: 2 – 5 vuotta
  • Sukupuolierot: Naaras kookkaampi täysikokoisena ja raitakuviot isommat, paritellessa uros on se joka roikkuu naaraan kuoressa. Sukupuolten erottaminen vaikeaa täysikokoisistakin ja nuoremmista yksilöistä täysin mahdotonta
  • Lisääntyminen: 
  • Munia sisäsuodattimen pohjassa ja ympärillä.
    • Hidas lisääntymään, vaikkakin munii valtavasti munia ja melko nopeastikkin (vedenpinnan alapuolella). Muutama pariskunta munii päivässä parhaillaan jopa 1 - 15 munaa
    • Munii yleensä epätasaisille sokkeloisille pinnoille kuten sisäsuodattimiin tai laavakiviin, mutta myös kasvien, juurakoiden ja luolien pinnoille.
    • Munat ovat hyvin pieniä kooltaan ja muodoltaan neliskulmaisia muistuttaen hieman paistettua kananmunaa, yhdestä munasta syntyy yksi poikanen
    • Munien kuoriutuminen kestää 3 - 4 viikkoa ja kuoriutumaisillaan olevat munat muuttuvat kellertäviksi ja näyttävät ikäänkuin paisuvan, kunnes lopulta kuoriutuvat
    • Poikaset menevät piiloon välittömästi synnyttyään, kaivautumalla hiekan alle jopa 6 kk ajaksi. Tämä aika eli kasvunopeus riippuu valtavasti veden lämpötilasta, joten aika saattaa vaihdella rajuimmillaan jopa 3 - 8 kk välillä.
    •  Tullessaan esiin ensimmäistä kertaa on petokotilo noin 5 - 7 mm pituinen ja sukukypsäksi se muuttuu noin 19 mm pituisena eli lähes täysimittaisena
  • Ravinto: 
    • Muut kotilolajit, sukaravut (harvinaista, mutta mahdollista), hiutaleruuat, granulaatit ja tabletti ruuat
    • Joissain tapauksissa jopa leväpitoisia kalaruokia
    • Hyttysen toukat, surviaissääsken toukat, artemia ja krilli
    • Petokotilo on sekä raadonsyöjä, että lihansyöjä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti