Kimalaistokko (Brachygobius xanthozonus)

Nuori kimalaistokko karanteenialtaassa pienen kimalaistokkoparven kanssa.

Tunnetaan myös nimillä Brachygobius doriae, Bumblebee fish, Golden-banded goby, Brachygobius xanthozona ja Bumblebee goby. Tokot elävät pääasiassa merivedessä ja kimalaistokkokin on murtovesikala, joka voi kärsiä makeaan veteen joutumisesta. Tällöin yleensä kala saadaan jälleen terveeksi ja viihtymään pienellä suolalisäyksellä. Ainoastaan suomalaisessa akvaariokirjallisuudessa kimalaistokkoa esitellään joskus makeanveden osastollakin, ulkomaisessa akvaariokirjallisuudessa se mainitaan AINOASTAAN murtovesikalana, joka se lopulta oikeasti onkin. Kimalaistokko ei ole kaikkein harvinaisimpia akvaariokala lajeja, mutta niitä on todella harvoin akvaarioliikkeissä valmiiksi saatavilla, tilaamalla niitä sen sijaan on varmasti saatavilla useimmista liikkeistä. Suurilta osin huono saatavuus johtuu erittäin pienestä meri- ja murtovesikalojen kysynnästä. Kimalaistokko on varsin kestävä laji, mutta väärä valinta aloittelevalle akvaristille. Lajia ei pidä sotkea sen lähes samannäköisiin lähisukulaisiin pikkukimalaistokkoon (B. nunus) ja pilkkukimalaistokkoon (B. aggregatus), koska näiden ulkonäössä on melko vähän eroa.

Akvaarion sisustus:
Runsaasti kiviä joiden sekaan kimalaistokot mahtuvat, miellään myös runsaasti kasveja (esim. jaavansaniainen, karvalehti, pallopartalevä, pikkulimaska, anubias ja vallisneria kestää jonkinverran suolaa), piilopaikkoja on oltava paljon. Tokot myös tykkäävät oleilla juurakoiden ja puun oksien päällä ja ne luovat akvaarion suojaisuutta. Tälle lajille pohja-aineeksi sopii parhaiten kaikkein hienoin hiekka, sorakin saattaa mennä, mutta on huono vaihtoehto. Parhaiten kimalaistokko viihtyy tummassa pohja-aineessa.

Luonne:
Utelias nuorena, poikaset tutkivat mielellään koko akvaarion laidasta laitaan. Aikuiset pysyttelevät enemmän aloillaan, pitäen reviiriään. Isommassa parvessa pientä yksilömäärää selvästi rohkeampi, säikähtäessään piiloutuu kivien koloihin. Isossa parvessa myös vähemmän räyhäävä/reviirikalamainen. Omaan kokoonsa nähden "suuri ego" ja voi toisinaan käydä näykkimässä muiden kalojen eviä tai kylkiä, jopa itseään kookkaampien lajien. Kyseessä on nimittäin evännäykkijä. Kimalaistokko on reviirikala, joka ei tykkää lainkaan, että heidän reviirilleen tunkeudutaan. Pääosin kuitenkin rauhallinen ja rohkea luonteeltaan, mutta käyttäytyy rohkeimmin ja luonnollisimmin lajiakvaariossa. Luonteen puolesta mielenkiintoinen laji ja erittäin hauska seurattava. Kyseessä on myös älykäs laji ja usein kimalaistokot seuraavatkin uteliaana akvaristin tekemisiä akvaarion läheisyydessä.

Ruumiinkoostumus:

Lasissa roikkumista vatsaevillä.

Kimalaistokko on ulkonäöltään yksi upeimmista akvaariokalalajeista. Vartaloltaan pitkämäinen, mutta vatsan kohdalta pyöreähkö. Rintaevät muistuttavat nimensä mukaisesti kimalaisen siipiä tai pallokalan rintaeviä. Vatsaevät ovat yhteensulautuneet ja muodostavat imukuppimaisen rakenteen, jonka avulla kimalaistokko pystyy roikkumaan kivien ja akvaariolasien pinnoilla kovassakin virtauksessa. Selkäevä jakaantuu kahdeksi yksittäiseksi selkäeväksi, joista taaimmainen on saman muotoinen ja samalla kohtaa pituussuunnassa kuin peräevä. Pyrstön kärki on pyöreähkö. Keltaisten ja mustien raitojen lisäksi kimalaistokon kyljissä näkyy myös pieniä mustia täpliä keltaisilla alueilla. Mitä vanhemmaksi lajin edustajat tulevat, sitä enemmän musta väri himmenee ja keltainen voimistuu. Kimalaistokolla ei ole lainkaan uimarakkoa, mikä selittää sen pomppivan uimatyylin.

Väritys ja sen merkitys:
Lajin värityksen ansiosta, kimalaistokot eivät tule syödyksi suurtenkaan kalojen seurassa. Tokoilla on lähes aina sulautumis/suoja-, varoitus- tai huomioväritys, sulautumisväritys häivyttää tokon ympäristöön, varoitusväri voi antaa ymmärtää, että laji on myrkyllinen tai muutoin vaarallinen ja huomio väri voi olla merkki vaikkapa siitä, että kyseessä on puhdistaja laji, jota ei kannata syödä. Kelta-musta väritys kuuluu varoitusväreihin, joka antaa ymmärtää, että laji on myrkyllinen tai muutoin vaarallinen ja siten parempi jättää rauhaan.

Tyypillisiä tauteja ja ongelmia:
Ilman suolaa, saa helposti homesieni infektion tai jonkin bakteeriperäisen taudin, syy tähän löytyy näiden blogisivujen osiosta osmoosi & diffuusio. Tautien ja immuniteetin katoamisen lisäksi kimalaistokko voi muutoinkin kärsiä suolattomuudesta ihan silminnähden. Suolan lisäys poistaa usein lopulta ongelmat.

Vaikeahko laji, joten ei sovi aloittelijalle. Vesiarvojen ja ravinnon suhteen vaativa (murtovesi, korkea pH, korkea GH ja erittäin korkea KH), eikä oikeastaan sovi vesiarvojen lisäksi muutenkaan seura-akvaarioihin. Kooltaan pieni, saattaa jäädä rämäpäisestä luonteestaan huolimatta isojen kalojen "jalkoihin". Nauttii olostaan ja kukoistaa lajiakvaariossa, ero on selkeä verrattuna seura-akvaariossa pidettäviin yksilöihin.

• Vesikerros: Pohja (nuoremmat yksilöt viihtyvät, myös keskivedessä ja pinnassa)
• Vedenvirtaus: Hidas (hapekkuuden vuoksi virtausta saa olla jossain päin akvaariota)
• Koko: 4.5 -5 cm (koiras ja naaras samankokoisia)
• Akvaarion koko: >45 l
• Akvaarion sisustus: Runsaasti kiviä ym. piiloja ja hienorakeinen hiekka
• Parvikoko: >5 yksilöä, mutta mitä suurempi parvi, niin sitä parempi (siitäkin huolimatta, että kyseessä on reviirilaji)
• Seura: 
• Lajiakvaario (/ seura-akvaario)
• Lämpötila: 22 - 28 °C
• pH: 7.5 - 8.2
• KH: > 8 °dH
• GH: 15 - 30 dH°
• Suolapitoisuus: 0.05–1,7% = 0.5-17ppt = 0.5-17g suolaa/l (usein suositellaan hyvin pientä määrää -> 1 - 2 ruokalusikallista suolaa / 10 l eli suuntaa antavasti noin 2 - 4 g/l)
• Elinikä: 3 - 4 v
• Kotimaa:  Itä-Aasia; Länsi-Indonesia, Sumatra, Borneo, Jaava, Thaimaa ja Etelä-Vietnam
• Vesityyppi: Hapekasta ja puhdasta selvästi emäksistä ja kovaa vettä, jossa tulisi olla hieman suolaa
• Muuta TÄRKEÄÄ!:
• Sukupuolierot: 
• Kutuaikana naaras pulleampi.
• Koiraan keltaiset värit ovat värikkäämmät ja lähempänä oranssia kuin naaraalla
• Lisääntyminen:
• Lisääntyminen vaikeaa: vaatii oikeanlaiset olosuhteet, syö helposti omia poikasiaan, poikasten ruokinta ja hengissä pitäminen haastavaa jne
  
• Murtovedessä kutuhalut saattaa laukaista pieni makeanveden lisäys kutualtaaseen (simuloi sadekautta, jolloin usein kutevat)
• Myös kutualtaan vettä hieman lämpöisemmän puhtaan veden lisäys kutualtaaseen parantaa lisääntymishalukkuutta
• Ravinnon laatu ja monipuolisuus tärkeää, ruokittava erilaisilla elävällä ruualla
• Kutuvalmis naaras pullistuu silminnähden ja koiraan mustat raidat himmenevät selvästi, mutta värikkyys korostuu
• Munia saattaa tulla kerrallaan jopa satoja (150 - 200)
• Kutee pohja-ainekseen juurakkojen tai kivien alle (tai erilaisiin luoliin), jonka jälkeen koiras käy hedelmöittämässä munat, jotka kuoriutuvat noin 4 - 5 päivänkuluttua, munavaiheen ajan koiras vahtii munia raivokkaasti, poikasten synnyttyä vanhemmat saattavat syödä jälkikasvunsa, joten vanhemmat otettava kutualtaasta pois
• Jos vanhempia ei poisteta poiskasten luota, niin poikaset katoavat viimeistä myöten yleensä viimeistään parin kolmen päivän aikana
• Poikasten ruokkiminen todella hankalaa, ruuan tulisi olla elävää ravintoa, mutta kooltaan äärimmäisen pientä
• Poikaset uivat kaikissa vesikerroksissa synnyttyään, mutta 4 - 5 viikon kuluttua alkavat pysytellä enimmäkseen pohjalla ja ulkonäkö alkaa muistuttaa jo huomattavasti aikuista
• Luonne & käyttäyttyminen:
• Hieman räyhäkäs tokkojen tapaan ja reviirikalan ominainen käytös näkyy, kuitenkin täysin harmiton ja yleensä pitääkin olla huolissaan miten muut käyttäytyvät kimalaistokkoja kohtaan
  
• Ravinto:
• Erittäin nirso ravinnon suhteen, ei välttämättä edes tunnista kaikkea kala ruokaa ravinnoksi
• Petokala/lihansyöjä
• Tykkää jahdata ja saalistaa kaikkea itseään pienempää, pakkomielteisen omainen tapa käydä näykkimässä muita kaloja ja kaikkea muuta liikkuvaa, johtuen lajin isosta egosta ja ärhäkkäästä luonteesta.
• Vaatii elävää ravintoa useampana päivänä viikossa, toukat, hyönteiset ym. tuoreena ja/tai pakasteena esim. tubifex, artemia, vesikirput ja surviainen
• Saattaa oppia syömään kuivaruokiakin, mutta ei saa missään nimessä ruokkia pelkällä kuivaruualla, pääpaino elävässä ravinnossa. 
• Ei tahdo tunnistaa ravinnoksi mitään elotonta, useimmilla harrastajilla eivät syö edes krilliä tai monia muita ns. 'herkkuruokia', kuitenkin kaikkein nirsoimmatkin yksilöt syövät elävää artemiaa ja hyönteisiä, sekä valkoisia sulkahyttysentoukkia pakasteena
• Pystyy noutamaan ruokaa tarvittaessa jopa pinnasta