Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Painijakala (Dermogenys pusilla)

Vasemmalla kantava naaras ja oikealla uros. Neon hopea värimuunnos. Kuvan yksilöt ovat hieman tuhdissa kunnossa.

Painijakala kuuluu puolinokkakaloihin, joista suuri osa on murto- ja meriveden lajeja ja painijakalakin esitellään ulkomaisessa akvaariokirjallisuudessa lähes aina murtovesikalojen osiossa, vaikkakin sitä makeanvedenkalalajiksi Suomessa kutsutaankin. Painijakalaa tavataan luonnossa murto- ja makeassa vedessä, mutta myös jopa merivedessä, jokisuistoissa murtovedessä tai sen välittömässä läheisyydessä. Vannoutuneet puolinokkalajien harrastajat lisäävät yleensä hieman suolaa painijakala-altaisiin ja niitä pidetään usein ihan lajiakvaarioissa.

Luonteeltaan painikala on mitä mielenkiintoisimpia kaloja ja kyseessä on myös kaikenkaikkiaan melko rohkea laji, jota ei kuitenkaan pitä koskaan laittaa selvästi sitä kookkaampien kalojen kanssa samaan akvaarioon, jolloin se joutuisi pelkäämään kuollakseen, eikä painijakalojen lisäksi tulisi hankkia muita pintakaloja. Painijakala on nopea saalistaja ja evien näykkijä, mutta saattaa ensimmäisen eviennäykkäyksen jälkeen jättää kohteen rauhaan, saadessaan rajua palautetta näykityltä kalalta. Omia poikasiaan naaraat eivät välttämättä edes syö ja uroksetkin lähinnä silloin jos näkevät poikasen liikkuvan pinnalla.

Painijakala pysyy jatkuvasti pinnan välittömässä läheisyydessä ja se itseasiassa käy akvaariossa keskivedessä tai pohjalla vain äärimmäisen nälissään tai hätääntyessään (esim. valojen sammutuksen aikana illalla, jos akvarion pinta muuttuu yhtäkkiä pimeäksi, mutta huoneen valot valaisevat akvaarion alempia osia).

  • Vesikerros: Pinta
  • Vedenvirtaus: Hidas tai seisova
  • Koko: 6 - 7 cm
  • Akvaarion koko: >100 l
  • Akvaarion sisustus: Runsaasti pintakasveja ja/tai pintaan asti ulottuvia kasveja
  • Parvikoko: esim. miljoonakalojen tapaan -> 1 uros 3 naarasta, mitä vähemmän uroksia yhteensä on ja mitä enemmän naaraita on yhtä urosta kohden, niin sitä rauhallisempi akvaariosta tulee
  • Seura: 
    • Lajiakvaario (/ seura-akvaario)
    • Ei mielellään seura-akvaarioon, mutta tarvittaessa seuraksi oman kokoiset huntuevättömät lajit, jotka pysyvät pääosin poi pinnan tuntumasta
  • Lämpötila: 22 - 28 °C
  • pH: 7 - 8
  • KH: > 3 °dH
  • GH: 10 - 18 dH°
  • Elinikä: 3 v
  • Kotimaa: Aasian eteläosat
  • Vesityyppi: Hemiramphidae heimon lajeja esiintyy pääasiassa merivesissä, eikä painijakalakaan ole täysin makeanvedenkala ja ulkomaisissa akvaariokirjoissa se esitelläänkin lähes poikkeuksetta osastolla -> murtoveden kalalajit. Painijakalaa tavataan luonnossa murtovesissä, mutta myös makeassa ja merivedessä.
  • Muuta TÄRKEÄÄ!:
    • Painijakalan alaleuka on pääkallon kanssa yhtenäistä luuta ja tämä erittäin pitkämäinen alaleuka on vaarassa esim. kuljetuksen aikana murtua, jolloin kala kuolee hyvin suurella todennäköisyydellä (vrt. pääkallonmurtuma)!!
    • Painijakala saattaa hypätä akvaariosta lattialle ja pienen kokonsa vuoksi tämä jää helposti huomaamatta!
    • Ei sovi itseään kookkaampien petokalojen seuraksi esim. lehtikala teurastaa sekunneissa kaikki painijakalat kuoliaaksi!!!
  • Sukupuolierot: 
    • Uros selvästi naarasta pienempi ja rakenteeltaan solakampi
    • Uroksella on punainen täplä selkäevässä pyrstön lähellä (HUOM! naaraallakin saattaa olla punaista evissä ja jopa selkäevässä)
    • Uroksella on muiden synnyttävien hammaskarppien tapaan siitinevä
  • Lisääntyminen:
  • Painijakalan poikanen, 22 pv vanha (Dermogenys pusilla fry).
    • Lisääntyminen muistuttaa muiden synnyttävien hammaskarppien lisääntymistä vrt. miljoonakala
    • Naaras kantaa munia sisällään 6 - 8 vkkoa, minkä jälkeen se synnyttää eläviä n. 7 - 8 mm pitkiä, mutta muutoin selvästi kooltaan miljoonakalan poikasia pienempiä, aikuista kalaa muistuttavia yksilöitä. Kantavan naaraan erottaa pullistuvasta vatsasta ja lähellä synnytystä se saattaa hengitellä raskaammin kuin muut naaraat.
    • Poikasia syntyy yleensä ~10 - 20 kpl ja ne eivät synny kaikki kerrallaan vaan hiljalleen, joten jos pinnalla on vain muutamia yksilöitä niin loput saattavat olla vasta tuloillaan tai ovat tulleet jo syödyiksi
    • Poikasten ylä- ja alaleuka ovat syntyessään samanpituiset
    • Painijakalan poikaset ovat heikkoja ja kasvavat hitaasti, joten poikasveden oltava todella puhdasta, emäksistä ja ainakin puolikovaa
    • Lisääntyminen ei onnistu aina vangeudessa(=akvaariooloissa) ja synnytysvaikeuksiin liittyy usein vitamiinien, kuten A- ja D-vitamiinien puute, joten monipuolinen ravinto on tarpeen
    • Naaraat saavat poikasia maksimissaan joka toinen kuukausi, mutta pystyvät yleensä saamaan elämänsä aikana vain pari poikuetta
    • Saattavat syödä omia poikasiaan (naaraat eivät välttämättä, mutta ainakin urokset tekevät näin)
  • Luonne & käyttäyttyminen:
    • Painijakalat nahistelevat lähes jatkuvasti keskenään, mutta urokset ovat tässä suhteessa pahempia kuin naaraat. Urokset hakevat akvaarion herruutta keskinäisissä kahakoissa ja saattavat käyttäytyä aika ajoin "käskyttävästi" naaraita kohtaan. Naaraat saattavat ärhennellä toisille naaraille, jos kokevat olonsa liian ahtaaksi
    • Painijakalat ovat eviennäykkijöitä, sekä salamannopeita saalistajia ja saattavat yrittää syödä akvaariossa kaiken vähänkin itseään pienemmän, kun taas isot kalat pelottavat ja aiheuttavat stressiä, tämän vuoksi ks. lajia suositellaan usein lajiakvaarioon
    • Painijakalan luonnetta kuvaillaan usein mielenkiintoiseksi ja lajin omituisen ulkonäön lisäksi juuri sen luonne on saanut useat akvaristit tykästymään ks. lajiin
    • Lajin rohkea asenne näkyy siinä, että se tulee heti katsomaan kun veden pinnalla tapahtuu jonkinlaista liikehdintää, ei pahemmin pelkää akvaarion yläpuolella hääräilevää akvaristia ja oppii jopa syömään akvaristin kädestä. Näin silloinkin kun muut kalalajit säntäilevät peloissaan ympäri akvaariota
  • Ravinto:
    • Pääasiassa elävää ravintoa, kuten hyönteiset ja niiden toukat, mutta alistuvat yleensä lopulta syömään myös kuivaruokia kuten hiutaleruokaa, tubifexiä ja pohjaan vajoavien proteiinipitoisten taplettien pintaan kellumaan jääviä murusia
    • Painijakala syö omaan kokoonsa nähden valtavan suuria "kohteita" ja sen suukin aukeaa lähes 90-asteen kulmaan. Suun auetessa vain yläleuka liikkuu ja alaleuka pysyy paikoillaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti