Gadgetissa oli virhe

lauantai 12. toukokuuta 2012

Huppukotilo (Acroloxus lacustris & Ferrissia clessiniana)

Huppukotilo kiipeämässä akvaarion lasilla.
Huppukotilo tunnetaan myös nimellä Freshwater Limpet. Acroloxidae heimoon kuuluu kaksi huppukotiloiden sukua Acroloxus(tähän sukuun kuuluu 5 lajia) ja Pseudancylastrum(tähän sukuun kuuluu 3 lajia). Esimerkkejä huppukotilolajeista: Chamber limpet, River limpet ja lake limpet. Lake limpet nimellä tunnettu huppukotilo on Acroloxus lacustris, ruskehtava ja litteä kuorinen. Sen kuoren kärki on terävä ja osoittaa vasemmalle. River limpet (Ancylus fluviatilis) on puolestaan ruskealla ja kuppimaisella kuorella varustettu huppukotilo. Sen kuoren kärki on tylppä ja osoittaa taaksepäin. Chamber limpet (Ferrissia clessiniana) on kartiomaisella läpinäkyvällä kuorella varustettu huppukotilo, sen tylppä kuoren kärki osoittaa oikealle. Kuorien väristä riippumatta näillä eri huppukotiloilla jalkaosa on aina läpinäkyvä. Yllä mainituista Acroloxus lacustris:sta esiintyy myös Suomen luonnossa.

Akvaarioissa tavataan normaalisti vain Acroloxus lacustris tai Chamber limpet -kotiloa, joka ei kuulu ylläoleviin heimoihin, vaan polveutuu kiekkokotiloista. Chamber limpet on 3 - 4 mm pitkä (aina < 6 mm, akvaariossa ~ 2 mm), ~1.5 mm leveä ja ~1 mm korkea. Väriltään Chamber limpet kotilot ovat täysin läpinäkyviä, minkä vuoksi niitä voisi luulla kotiloiden tai kalojen muniksi. Sen alapinta on tasomainen, mutta korkeussuunnassa se on hieman kartioimainen, muistuttaen muodoltaan jokisimpukan kuorenpuoliskoa tai tuulen muodostamaa hiekkadyyniä. Kuoren pohjamuoto on soikea.

Chamber limpet viihtyy matalissa yleensä alle metrin syvyisissä hitaasti virtaavissa tai seisovissa vesissä, joissa on runsaasti kasvillisuutta. Toisinaan luullaan, että akvaariossa esiintyvä huppukotilo viihtyisi kovassakin virtauksessa, mutta tosiasiassa virtauksessa viihtyvä Ancylus fluviatilis:tä ei akvaarioissa tavata ja akvaarioissa yleinen läpinäkyvä huppukotilo ei virtauksessa edes viihdy, riippumatta siitä onko kyseessä fluviatilis vai lacustris. Luonnossa niitä löytyy yleensä lehtien, kivien tai puunrunkojen alta tai kiipeilemässä kasvien varsilla.

Huppukotilot hengittävät keuhkoilla, mutta Chamber limpet selviävää monia sukulaisiaan paremmin vähähappisissa olosuhteissa. Näin ollen Chamber limpet -kotiloilla ei ole monien muiden kotiloiden tapaan tarvetta oleilla akvaariossa lähellä pinnan tuntumaa vaan pärjäävät hyvin pohjallakin. 31°C on ylälämpöraja, minkä jälkeen ks. lajin hengitys vaikeutuu suuresti.

Akvaariossa huppukotilo lisääntyy nopeammin ja ovat enemmän esillä, jos akvaariossa ei ole niiden elämää haittaavia otuksia, kuten kotiloita näykkiviä ahvenia, nuoliaisia, pallokaloja tai petokotiloita. Myös runsas ravinto akvaariossa nopeuttaa huppukotilon lisääntymistä. Jos akvaariossa on pelottavia otuksia, saattaa huppukotiloita löytyä piiloisista paikoista isoja määriä pieneltäkin alueelta, vaikkei niitä muuten akvaariossa juurikaan näkyisi (esim. luolien, juurakoiden ja kivien alta). Huppukotilot ovat kaksineuvoisia, joten niiden määrää on vaikea pitää kurissa ja niistä ei kokonaan pääse eroon vaikka tappaisi akvaariosta liiskaamalla jokaisen löydetyn huppukotilon. Lopulta ne peittävät kasvien, suodattimen ja lasien pinnat valtavalla määrällään. Akvaarioon huppukotilot tulevat yleensä akvaariokasvien mukana.

Huppukotiloja pidetään haittaeläiminä, vaikka ne eivät varsinaisesti syö akvaariokasveja, niiden määrän pitäminen hallussa kuitenkin työllistää selvästi akvaarioharrastajaa ja täysin turhaan. Niistä voi yrittää päästä eroon, poistamalla kasvit ja kalat akvaariosta ja nostamalla lämpötilaa esim. vuorokaudeksi tai pariksi > 35 °C tai hankkimalla akvaarioon petokotiloita. Petokotiloiden tehokkuus huppukotiloiden hävittäjänä riippuu siitä, miten paljon muuta ravintoa petokotiloilla on ja miten rauhassa kalat ym antavat petokotiloiden olla.

Alla ehdotetut vesiarvot ovat alueilta, joilla huppukotiloita luonnossa tavataan. Valitettavasti huppukotiloista tiedetäään tänä päivänäkin erittäin vähän, varsinkin moniin muihin kotilolajeihin verrattuna.
  • pH: 6.7 - 7.2
  • Koko: 3 - 4 mm
  • Lämpötila: 8 - 24 °C
  • Elinikä: 1 vuosi
  • Geotooppi: Alunperin Pohjois-Amerikka, nykyään myös Keski- ja Pohjois-Eurooppa ja Itä-Aasia, mutta on levinnyt näiltä alueilta muuallekkin
  • Lisääntyminen: kaksineuvoinen ja kohtuu nopea lisääntymään
  • Ravinto: Pieneliöt ja (yksisoluiset)levät

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti